Elohopeaa kyydissä

Ilmavoimat luovutti aikanaan, noin v. 2000, Tampereen Aitovuoressa sijainneen italialaisen Marconin valmistaman ja käytöstä poistetun suurkantamatutkan ja sen osat Kouvolan Putkiradiomuseolle. Alunperin oli kait tarkoitus, että tutka pystytetään Kouvolaan jonkinmoiseksi muistomerkiksi. Siihen ei kuitenkaan ole ollut resursseja ja tutkan romut olivat pitkään ulkosalla Kouvolan Kasarminmäellä, kunnes ne aikanaan siirrettin metalliromufirmaan. Oheislaitteista museolle jäi kuitenkin tutkaan kuuluva aallonhidastin, joka on 50 cm kanttiinsa ja 10 cm korkea metallimöykky, ja se sisältää 40 kg elohopeaa.

Museon puheenjohtaja toimi talvella 2011-2012 aktiivisesti ja yritti selvittää, mihin tuo metallimöykky ja sen sisältämä elohopea voitaisiin toimittaa pois museon varastosta. Elohopean käyttö oli kait vähentynyt merkittävästi, eikä vastaanottajaa oikein tahtonut löytyä. Joitakin vuosia aikaisemmin tuosta ongelmajätteestä olisi ilmeisesti saanut sievoisen summan rahaakin. Puheenjohtaja oli kuitenkin löytänyt Oulusta jonkun firman tai tehtaan, joka ottaisi elohopean vastaan. Kysymykseksi syntyi kuitenkin se, miten tuo möykky saadaan siirrettyä tervakaupunkiin. Museolla joissakin palavereissa syntyi ajatus, että voin viedä sen ”möykyn” Ouluun, samalla reissulla, kun käyn syntymäpitäjässäni Kärsämäellä. Siitähän ei ole enää kuin vaivaiset sata kilometriä pohjoisen suuntaan. Asia ja sen järjestäminen kevään 2012 aikana odotutti itseään. Sitten kesällä heinäkuun alussa olin lähdössä Kärsämäelle. Siellä on Elämäntarinafestivaali ja sen puitteissa järjestetään seminaari, jonka aiheena on ”Kotirintaman elämää”, ja yleensäkin sotahistoria. Olen lupautunut tekemään tuohon tilaisuuteen pienen esittelypisteen sota-ajan radiotoiminnasta. Minulla on autossa mukana Kouvolan Putkiradiomuseon radioita, Kyynel, Bertta ja korsuradio, ja niiden lisäksi muuta esittelymateriaalia.

                                                            Seminaarinäyttely

                                                        Sotiemme tärkeät radiot

Helteisenä perjantai-iltapäivänä ns. kaupungin myllyn varastolla raskas elohopeamöykky nostetaan peräkärryyni. Paikalla ovat allekirjoittaneen lisäksi museon hallituksen puheenjohtaja ja pari museon aktiivia. Näihin päiviin saakka elohopean kuljetus Ouluun on tuntunut vain pieneltä asialta; ajetaan se Ouluun, kunhan vaan sopiva hetki tulee Mutta lastauksen lomassa rupatellesssa tulee mieleeni, miten elohopea reagoi lämpölaajenemiseen, koska varastossa lämpötila on alle 20 ja ulkoilmassa 25-30 astetta. Puheenjohtaja soittaa Ouluun vastaanottavan tehtaan henkilölle, joka sanoo, että lämpölaajenemisesta ei ole ongelmaa, mutta että elohopea alkaa höyrystymään 20 asteessa. Todetaan, että peräkärryssä oleva kuorma saa tarpeeksi ilmajäähdytystä 80 km/h vauhdissa. Lähden kuitenkin matkaan ja ensimmäiset 15 km menevät hyvin. Sitten alkavat kuitenkin mieltä vaivaamaan elohopean höyrystyminen ja sen vaikutukset.pönttöön. Soitan vastaanottavan tehtaan kaverille ja hän alkaa myös puhua elohopean höyrystymisestä ja siitä, että se voi nostaa näillä lämpötiloilla pöntön painetta ja että se voi vaikka räjähtää. Aataminomena nousee kurkkuun ja huoleni lisääntyy. Soitan puheenjohtajalle ja sanon, että taidan kääntyä takaisin Kouvolaan. Muutaman sekunnin mietinnän jälkeen päätän kuitenkin jatkaa matkaa kohti pohjoista, vaikka pelko pöntön räjähtämisestä lisääntyy. Yritän puhelimessa saada asioita järjestymään siten, että voisin ajaa elohopean siltä samalta istumalta Ouluun saakka. Mutta se ei sovi vastaanottajalle. Pahus, että pitääkin lähteä juuri kesän kuumimpaan aikaan tuota möykkyä kuskaamaan. Tämän jälkeen huoli syntyy siitä, että miten lasti säilytetään lauantain ajan, jolloin vielä on kuumaa keliä tiedossa Kärsämäellekin. Suunnittelen mielessäni, että ajan kuorman lauantaina varjoon ja ehkä suihkutan sitä kylmällä vedellä. Matkan varrella jonkin verran lohdutusta tuo tieto siitä, että tässä elohopeaa sisältävässä tutkan osassa on paineensäätösysteemi, joka tasaa pöntön painetta, jos se kasvaa liian suureksi. Se on suunniteltu kestämään tulipalonkin tämän paineventtiilin ansiosta. Mielessä käy, toimiiko se järjestelmä, kun pönttö on ollut vuosikausia, ehkä jo yli kymmenen vuotta, sekalaisissa varastoissa säilössä.

Jatkan ajamista. Ohitan Jyväskylän ja sen jälkeen tankkaan pikaisesti Hirvaskankaalla, tuntuu että, pitemmäksi aikaa ei ole aikaa pysähtyä, ettei pöntön lämpötila nouse. Sen ilmajäähdytys täytyy jatkua, onhan ilman lämpötila n. 28 astetta. Mielessä pyörii kaikenlaisia tunteita. Tuntuu siltä, että tämä elohopean kuljetusmatka olisi kuin jokin salainen sotatehtävä. Koko matkan aikana en ole pystynyt tekemään mitään muuta, esim. kuuntelemaan radiota, vaan kaiken aikaa ajatukset ovat pyörineet elohopean ympärillä. Ajatuksissa vierivät tunteet ja oma käyttäytyminen, miten toimisi tiukassa paikassa. Ajatukset pöntön räjähtämisestä ja jatkuva pelon tunne ajaessa. Poksahtaako pönttö. Mutta eteenpäin on vaan ajettava. Tuli mieleen, että vastaavanlaisia tuntemuksia ja ajatuksia on varmasti ollut taisteluissa olleilla sotilailla. Mitkähän ovat olleet vaarini ajatukset Säämäjärvellä kesällä 1941 konekivääriryhmän johtajana taistelun alkaessa? Hän kuitenkin menehtyi ryssän tulisuihkuun keskellä suota heinäkuussa 1941 jatkosodan alkumetreillä.

Kärsämäelle saavuttuani kerron huoleni isälleni, 81 v, ja hän sanoo heti, että mitä turhaan vaivaan mieltäni moisella asialla. Sovitaan kuitenkin, että vien pöntön varjoon ja huomenna jäähdytän pönttöä pumpaten jokivettä sen päälle. Toivon, että ilman lämpötila pysyy alle 25.

On lauantai. Elohopeamöykky on peräkärryssäni kotitaloni vanhanpuolen navetan varjossa. Ilman lämpötila nousee. Iltapäivällä odotettavissa 25 astetta. Huoleni lisääntyy. Nouseeko pöntön lämpötila liian korkeaksi ja kestääkö pönttö mahdollisesti elohopean höyrystymisestä syntyvää painetta. Teen pöntön ympärille muovista ja tiilistä kehikon tai kaukalon, johon vien vesijohtokylmää vettä, jotta pönttö olisi hieman alhaisemmassa lämpötilassa. Katselen ”uuden puolen” makuuhuoneen ikkunasta ”vanhan puolen” suuntaan. Pappa siinä ajaa päälläistuttavalla nurmea kaikessa rauhassa. Vanhan puolen pihapiiri on erittäin kaunis kesäisenä päivänä. Pönttö on peräkärryssä navetan vieressä. Ajatukset seilaavat, että kestääkö pönttö tämän lämpimän päivän, vai possaataako se. Toivon koko ajan, että tulisi nyt se ukkoskuuro, jota naapurin Matti käydessään ennakoi. Se laskisi lämpötilaa.

Lauantai-iltapäivällä mieli alkaa huojentua, kun huomaan pöntön päällä olevan venttiilin jousen muuttaneen asentoaan. Paineentasaus toimii sittenkin! Sunnuntaina ilma viilenee alle 20 asteen ja huolta höyrystymisestä ei enää ole. Maanantaiaamuna ajan elohopean Ouluun tehtaalle. Pönttö siirtyy tehtaan uumeniin ja lähden ajamaan kotiapäin. Huh huh, tehtävä suoritettu!

Muutaman viikon kuluttua Kouvolassa selviää, että Kuusankoskella, n. 10 km päässä olisi ollut tehdas, joka olisi myös voinut vastaanottaa elohopean.