Havaintoja metsäpalolentotoiminnasta 1999

Lentotarpeen määrittely

Lääninhallituksen antaman ohjeen mukaan valvontalentoja lennetään silloin, kun maakunnassa on voimassa metsäpalovaroitus. Metsäpalovaroitus annetaan, kun maakunnan säähavaintoasemien metsäpaloindeksien keskiarvo nousee arvoon 4.0, eli silloin maakunnan metsäpaloindeksi on 4.0 tai suurempi.

Ilmatieteenlaitos määrittää metsäpalovaroitukset kullekin päivälle aamun klo 9.00 indeksien perusteella ja julkaisee varoituksen klo 12.00 säätiedotuksessa radiouutisissa. Viranomaisille metsäpalovaroituksen tulisi tulla tietoon 11.30 mennessä. Viime kesänä jostain syystä johtuen tieto varoituksista Keski-Suomen hätäkeskukseen on tullut useasti myöhässä, joskus vasta n. klo 13 tai sen jälkeen.

Tukikohdan järjestelyvuorossa olevan päällikön on kysyttävä metsäpalovaroitustilanne KEHÄ:stä ja näin saatava vahvistus ja päätös päivän lennoista.

Ilmatieteenlaitokselta myöhässä tuleva tieto vaikeuttaa huomattavassa määrin ko. päivän lentojen järjestelyä. Valvontalennon lähtöajan ollessa 13.00, lentomiehistön tulee olla kentällä n. klo 12, jotta lento voidaan valmistella riittävän huolellisesti. Eli miehistön täytyy olla jo kentällä ja valmistella lento (lentosuunnitelma lennonvarmistukselle, NOTAMien chekkaus, koneen ja varustuksen tarkastus, tankkaus ym.) vaikka tietoa siitä, lennetäänkö lento vai ei, ei ole olemassa.

Ongelma on suurimmillaan silloin, kun sääolosuhteet ovat muuttumassa siihen suuntaan, että metsäpalovaroitus saattaa tulla voimaan. (Tai eihän se mikään ongelma sinänsä ole, onhan miehistö muutenkin varautunut ko. lennon suorittamiseen, se vain joskus aiheuttaa ”turhaa työtä” ja ylimääräistä pähkäilyä, mitä tehdään) Jos tieto olisi KEHÄ:ssä klo. 11.30 mennessä, vältyttäisiin tarpeettomilta kentälle lähdöiltä ja lennonvalmisteluilta.

Tämän takia tulisi harkita, voisiko tukikohdan päällikkö tehdä päätöksen päivän lennoista jo aikaisemmin aamupäivällä sen aamun indeksien perusteella, koska ne ovat nähtävissä internetissä normaalisti jo n. klo 10, ja yleensä niistä pystyy päättelemään, tuleeko maakuntaan voimaan metsäpalovaroitus.

Tukikohdan päällikön tehdessä päätöksen päivän lennoista, myös usein lukuisien puhelinsoittojen määrä KEHÄ:een vähenisi.

Lentotähystysohjeessa sanotaan: ”Tähystyslentojen tarve määritetään päivittäin pääasiassa metsäpaloindeksin perusteella”. Kun maakunnan alueella lennetään eteläistä ja pohjoista reittiä, niin joskus on sellainen tilanne, että toisen reitin alueella indeksit ovat yli 4.0 ja olosuhteet sellaiset, että ne edellyttäisivät valvontalennon suorittamista. Samaan aikaan toisen reitin alueella on pienemmät indeksit, jotka laskevat maakunnan keskiarvoa, ja näin maakunnassa ei ole metsäpalovaroitus voimassa, ja siten ei lennetä lentoa myöskään kuivemman alueen reitillä.

Harkittavaksi tulisi, pitäisikö ko. tilanteessa lentää valvontalento kuivemman alueen reitillä, jossa indeksit ovat yli 4.0, vaikka maakunnassa ei olekaan metsäpalovaroitus voimassa.

Radioyhteydet/radiokalusto

Tulisi harkita uusien paloradioiden hankkimista palolentokoneisiin.

Siinä vaiheessa, kun uusi VIRVE-verkko otetaan käyttöön, tähän järjestelmään sopivat paloradiot voisi asentaa palolentokoneisiin kiinteästi tai external-käyttöön siten, että niitä voidaan käyttää koneen intercom-järjestelmässä.

Sitä ennen tulisi saada käyttöön paloradiot, joissa olisivat kaikki tarvittavat kanavat.

Nykyisin käytössä olevissa radioissa ei ole kaikkien tukiasemien taajuuksia eli niillä ei pääse kaikkien kuntien käytössä oleville alueellisille kanaville.

Kanavien puuttuminen on aiheuttanut tilanteita, joissa radioyhteyttä jonkun kunnan paloautoihin ei ole saatu.

Metsäpalojen, polttojen ja kulotuksien ilmoittamisessa käytössä olevan ilmailutaajuuden 122,2 Mhz käyttö KEHÄ:ssa on hälytyspäivystäjien mukaan hankalaa, koska ilmailuradio ei sijaitse hälytyspöydässä, vaan on siitä erillään. Radioyhteyden saanti KEHÄ:een 122,2:lla maakunnan pohjoisosista on hankalaa ja normaalikorkeuksilla yhteyttä ei saada ollenkaan, vaan edellyttää korkeuden nostamisen 3000-4000 FT korkeuteen. Yleensä radiokuuluvuus ja radioyhteyden laatu koko pohjoisella reitillä on ollut huono tai keskinkertaista huonompi, jolloin väärinkäsitysten mahdollisuus kasvaa.

Pohjoisosissa palojen ilmoitttaminen on ilmailutaajuutta käytettäessä parempi tehdä Jokilaaksojen hälytyskeskukseen (radiokutsu HÄKE), jonne radioyhteys sieltä on yleensä hyvä. Toinen vaihtoehto on käyttää paloradion valtakunnallista kanavaa 2 ja ilmoittaa sillä KEHÄ:een.

Päivystäjiltä saadun palautteen mukaan palojen ilmoittaminen olisi päivystäjän työskentelyn kannalta paras tehdä sen kunnan alueellisella kanavalla, missä palopaikka sijaitsee.

Toiminta/koulutus

Palolentäjien ja tähystäjien toimintamenetelmiä tulisi koulutuksen ja yhteistoiminnan avulla yhdenmukaistaa. Saatujen erilaisten koulutuksien ja tottumuksien takia erilaisia variaatioita toimintamenetelmissä esiintyy.

Esimerkiksi radioliikenteessä ja radioyhteyksien käytössä (sekä ilmailu- että paloradioliikenne) sekä toimintatavoissa, kun tehdään savuhavainto. Samoin kulotuksien ja erilaisten polttojen ilmoittamisessa hätäkeskukseen on eroavaisuuksia. Osa miehistöistä ilmoittaa hätäkeskukseen kaikista havaituista poltoista ja kulotuksista, koska on voimassa metsäpalovaroitus, osa taasen kirjaa polton raporttiin, mutta ei ilmoita sitä lennon aikana radiolla hätäkeskukseen, jos se ei sillä hetkellä ole vaarallisen näköinen tilanne. Paloautojen opastamismenetelmät (sekä radiolla suoritettava että ilman radiota koneella annettavien vaaputusten avulla) ja viestikapulan pudotusmenetelmät kannattaa kerrata ja miettiä ko. tapahtumien ”suoritustekniikka”. Näitä päästiin jonkinverran harjoittelemaan toukokuussa -99 yhden päivän harjoituksessa ja toivottavasti saamme lisää tämän tyylisiä koulutus- ja harjoituspäiviä.

Eri tahojen välisiä yhteistoimintapalavereita ja koulutustapahtumia tulisi järjestää enemmän, jotta opittaisiin paremmin tuntemaan toistemme työmenetelmät.

Palolentotoiminnassa mukana oleville ohjaajille voitaisiin antaa myös etsintälentokoulutusta. Osa ohjaajista on käynyt Ilmailuliiton ja Ilmailulaitoksen järjestämiä SAR-kursseja. Harkittavaksi tulisi myös se, voitaisiinko palolento-organisaatiota käyttää lentopelastuspalvelun tarpeisiin siten, että myös valvontalentojen lisäksi miehistö olisi koko ajan päivystyksessä, eli aina saataisiin kone lähtemään myöskin pyydetyille metsäpalojen opastuslennoille, sekä etsintälennoille.